Tällä viikolla pyörähti käyntiin neljäs vuosikymmen, kun täytin 30 vuotta. Tasavuosien kohdalla on hauskaa pohtia elämää eteenpäin kohti seuraavia vuosikymmeniä. Se liittyy tavallaan myös siihen, miksi kiinnostuin kunnnallispolitiikasta. Päätökset, joita tehdään nyt ja lähivuosina vaikuttavat elämäämme tässä ja nyt, mutta myös meidän ja läheistemme elämään tulevaisuudessa. 30 vuoden päästä olen 60-vuotias. Työuraa on silloin varmastikin vielä monta vuotta jäljellä.
30 vuoden päästä toivon, että minulla on lapsia, jotka hakevat suuntaa elämälleen nuorina aikuisina. Äitini täyttäisi tuolloin 90 vuotta (sori äiti) ja tarvitsee mahdollisesti jo enemmän tai vähemmän apuja arjessaan. Toivon voivani tukea ja auttaa läheisiäni eri elämänvaiheissaan. Haluan uskoa, että Turku on hyvä koti meille eri sukupolville myös 30 vuoden päästä. Toivon, että lapseni voivat opiskella itselleen mielekkäitä aiheita sekä niin halutessaan löytää itselleen mieluisan työpaikan Turusta. Toivon, että Turku on äidilleni hyvä koti, jossa voi asua turvallisesti ja arvokkaasti itselleen mieluisalla tavalla.
Haluan uskoa, että Turku hyvä koti meille eri sukupolville myös 30 vuoden päästä.
On hienoa, että monet Turussa tehtävistä päätöksistä katsovat rohkeasti tulevaisuuteen, jotta Turku ja turkulaiset menestyvät ja voivat hyvin nyt ja tulevaisuudessa.
Minulle on tärkeää, että katsomme rohkeasti ja kunnianhimoisesti eteenpäin, kun rakennamme tulevaisuuden Turkua. Haluan rakentaa kestävää Turkua niin taloudellisesti, ympäristöllisesti kuin sosiaalisestikin. Toivon, että päätöksenteossa otamme huomioon turkulaiset tänä päivänä sekä 30 vuoden ja 50 vuoden päästä.